Uuden opettelua

Virkkaaminen on minulle aivan täyttä hepreaa. En ymmärrä siitä käytännössä oikeastaan mitään. Nyt kuitenkin kaikkissa blogeissa sun muissa on jo pidempään kohkotettu isoäidinneliöiden virkkaamisesta ja pitihän minunkin sitten yrittää päästä niiden kanssa samalle aaltopituudelle.. Eihän se sitten loppujen lopuksi ollut edes kovin vaikeaa ja jopa minä jääräpäisyyden huipentuma opein sen todella nopeasti:)



Kaikki alkoi siis tästä tilanteesa viime viikon sunnuntaina. Onneksi oli Svea-pipo päässä. Sen kun sai vedettyä syvälle päähän joka kerta kun alkoi pahasti ahdistamaan. Olen vakaasti sitä mieltä, että kouluissa pitäisi sallia pipon käyttö. Siihen kun saa helposti purettua oma osaamattomuus ja ahdistus uuden oppimisessa:) Äidillä oli kyllä suunnattoman pitkä pinna ja hyvät hermot tuossa tilanteessa..




Näitä "harjoitus versioita" koukuttelin sitten suurimman osan jo innostuksissani samana iltana kun näitten jujuun pääsin. Lanka oli vain vähän liian paksua mutta kyllä näistäkin jotain mukavaa vielä valmistuu..




Nämä kauniin keväiset langat kävin perjantaina ostamassa lankakaupasta kun olin herännyt yövuoron jälkeen. Oli saatava jotain pirteää ja epätavallista.. Aivan ihanan värisiä ja niin rentouttavia tehdä.



Lopuksi vielä Tyynen Y-y-yyy kuva viime sunnuntailta. Oltiin äidin ja mummun kanssa tulossa katsomasta pappaa. Mamin lähdettyä hakemaan autoa, ei Tyyne meinannut millään ymmärtää, että miksi me jäätiin sisälle odottamaan:)

Tänään alkoi vapaat ja nyt aijotaankin ottaa neljä päivää rennosti Tyynen kanssa. Toiveissa olisi käydä vapaiden aikana vaatehuoneen kimpuun ja tehdä selko turhista tavaroista ja vaatteista. Siinä sitä hommaa sitten riittääkin!
Tänään on ollut ihanan aurinkoinen ja keväinen ilma. Nollassa asteessa jolkoteltiin päivällä isän ja Jaskan kanssa kun olin käynyt ensin hakemassa Tyynen reppureissu matkalta kotiin mamilasta. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee!